Tuomio

Kaikki kohdallaan on kerran taivaassa, Jeesus on siellä Tuomarimme. Onneksemme on niin. Enkelit kokoavat kaikki Jumalan valtaistuimen eteen. Ihmisen Poika eli Jeesus itse tuomitsee. Tuomari tuntee eteensä kootut. Jeesus on ollut kaikessa kiusattu ja tuntee siksi ihmiselämän ihanuuden ja kurjuuden. Hän tietää, mitä on nälkä, jano, kodittomuus, köyhyys, kipu ja vankeus. 

Tuomio on täynnä yllätyksiä. Kaikki hämmästelevät, niin armon kuin tuomion saavat. Osa uskoo toimineensa oikein. Osa ei ole tietoisia hyvistä teoistaan, eivätkä siksi vetoa niihin. Usko ja teot kuuluvat yhteen. Meitä kutsutaan uskomaan ja elämään sen mukaisesti. Hyvä on Johan Gerhardtin neuvo: ”Asetu tänään Jumalan kasvojen eteen sellaisena kuin haluat olla kerran tuomiolla.”  Pyritään omalta osaltamme toimimaan siten, että välimme Jumalan ja ihmisten kanssa olisivat kunnossa.  

Jumalan rakkaus on suurempi kuin mikään muu. Hän voi erheemme, rikoksemme ja syntimme peittää ja antaa kaiken anteeksi. Näin rakastettuina saamme auttaa kanssakulkijoita.

Täällä kaikki on vielä vajaata, mutta kerran kaikki perillä on oikeudenmukaisesti ja kohdallaan - Herramme itse pitää siitä huolen. 

Tiina Karhulahti
diakoniatyöntekijä
Perhon ja Halsuan 
seurakunnat
tiina.karhulahti@evl.fi

Matt. 25:31–46

Jeesus sanoi opetuslapsille:
    ”Kun Ihmisen Poika tulee kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa, hän istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle. Kaikki kansat kootaan hänen eteensä, ja hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Hän asettaa lampaat oikealle ja vuohet vasemmalle puolelleen. Sitten kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat. Te saatte nyt periä valtakunnan, joka on ollut valmiina teitä varten maailman luomisesta asti. Minun oli nälkä, ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano, ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon, ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti, ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas, ja te kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’
    Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa? Milloin me näimme sinut kodittomana ja otimme sinut luoksemme, tai alasti ja vaatetimme sinut? Milloin me näimme sinut sairaana tai vankilassa ja kävimme sinun luonasi?’ Kuningas vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.’
    Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun luotani, te kirotut, ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen. Minun oli nälkä, mutta te ette antaneet minulle ruokaa. Minun oli jano, mutta te ette antaneet minulle juotavaa. Minä olin koditon, mutta te ette ottaneet minua luoksenne. Minä olin alasti, mutta te ette vaatettaneet minua. Minä olin sairas ja vankilassa, mutta te ette käyneet minua katsomassa.’
    Silloin nämäkin kysyvät: ’Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?’ Silloin hän vastaa heille: ’Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.’
    Ja niin he lähtevät, toiset iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään.”