Lohdutus

Pysähdyin pohtimaan lohdutus-sanaa lukiessani sunnuntain evankeliumia. Lohdutukselle on nyt suuri tarve. Sodan jalkoihin joutuneet ja sitä paenneet ihmiset tarvitsevat konkreettisen avun lisäksi lohdutusta ja toivoa. 
Ihmisen mieli saattaa muuttua sotatantereeksi keskellä rauhan olosuhteitakin. Useilla meistä se on sitä ainakin hetkittäin. Silloinkin on saamamme lempeys ja myötätunto apu siihen, että näemme vastustajaksi muuttuneessa ihmisessä jälleen rakkaamme, ystävämme tai lähimmäisemme.

Edellytyksenä sille, että joku sanoo meille lohduttavan sanan, on usein se, että avaudumme ahdingostamme. Siten voimme saada apua niin ahdistuksiin, pelkoihin, pettymyksiin kuin suruunkin.
Piristävät ja mieluiset asiat antavat myös lohtua. Niiden arvo kasvaa entisestään silloin, kun meillä on vaikeaa. 
Lohduksi käytettynä nautinto voi muuttua myös pakoksi, ja sen seurauksena taakka kasvaa entisestään. Se, mistä haemme ja saamme lohtua, viitoittaa suuntaa sille, mihin päin kuljemme. 

Sunnuntain evankeliumissa kerrotaan vanhasta Simeonista, joka ”odotti Israelille luvattua lohdutusta”. Simeonin odottama lohdutus liittyi Jeesukseen. 
Kun Simeon näki Jeesus-lapsen temppelissä vanhempiensa kanssa, tuli hän niin iloiseksi, että otti Jeesuksen syliinsä ja kiitti Jumalaa: ”Minun silmäni Hanna Byskata.ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut.”

 

 

Hanna Byskata
perheneuvoja
Kokkolan seurakuntayhtymä
hanna.byskata@evl.fi

 

Sunnuntai 5.2.
Luukas 2:22-33

Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”.
    Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi:
      - Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä,
      niin kuin olet luvannut.
      Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi,
      jonka olet kaikille kansoille valmistanut:
      valon, joka koittaa pakanakansoille,
      kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille.
    Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.