Kiellämme

Sähkötolpan saarna ”hengen vaarasta” voi olla monen kokemus myös Pyhästä Hengestä. Kuitenkaan kysymys ei ole vaarasta, vaan varjeluksesta.

Jeesus lupasi lähtölahjaksi läsnäolonsa. Sen hän tekisi Pyhän Hengen kautta, jonka ansiosta hän pystyisi olemaan samanaikaisesti kaikkien omiensa luona. 

Ensimmäisen helluntain starttipistooli ei pamahtanut. Se humahti. Apostolien tekojen mukaan korvin kuultava ja silmin nähtävä erikoinen tapahtuma ylitti uutiskynnyksen Jerusalemissa tuhansien ihmisten keskellä. 
Pyhä Henki antoi eri kieliä puhuvien kuulla omalla kielellään Jumalan suurista teoista. Se oli seurakunnan syntymäpäivä.

Valikoiva kuulo vai konmarituksen paikka? Jokainen meistä voi kuulla omalla kielellään evankeliumin Jeesuksesta. Onko viesti vilahtanut formulavauhtia korvakäytävistä kaakkoon vai onko sisäisissä hyllyissä niin paljon maallista tavaraa, ettei hengellisyydelle ole tilaa?

Veli-Pekka Harju.Sisäinen palomuuri on joskus tuonut näennäisen turvan ja rauhan, mutta samalla vienyt elämän. Pyhä Henki haluaa antaa todellista elämää 
armon osallisuudessa.

 

Veli-Pekka Harju
kirkkoherra
Kaustisen ja Ullavan seurakunta
veli-pekka.harju@evl.fi

Sunnuntai 28.5. 
Apostolien teot 2:1–13

 

Kun sitten koitti helluntaipäivä, he olivat kaikki yhdessä koolla. Yhtäkkiä kuului taivaalta kohahdus, kuin olisi käynyt raju tuulenpuuska, ja se täytti koko sen talon, jossa he olivat. He näkivät tulenlieskoja, kuin kieliä, jotka jakautuivat ja laskeutuivat itse kunkin päälle. He tulivat täyteen Pyhää Henkeä ja alkoivat puhua eri kielillä sitä, mitä Henki antoi heille puhuttavaksi.
    Jerusalemissa asui hurskaita juutalaisia, joita oli tullut sinne kaikkien kansojen keskuudesta, mitä taivaan alla on. Kun tämä ääni kuului, paikalle kerääntyi paljon väkeä, ja hämmästys valtasi kaikki, sillä jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään. He kysyivät ihmeissään: ”Eivätkö nuo, jotka puhuvat, ole kaikki galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin oman synnyinmaamme kieltä? Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia - ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.”
    He eivät tienneet, mitä ajatella. Ihmeissään he kyselivät toinen toiseltaan: ”Mitä tämä oikein on?” Mutta jotkut pilkkasivat: ”He ovat juovuksissa, makeaa viiniä täynnä.