Kirkkoherran pääsiäistervehdys

”Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen, sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen” (VK 78:1).

Tämä tuttu virsi on tullut itselleni läheiseksi jo pienenä poikana Hietalahden koulussa. Se kuului pääsiäisajan hartauteen. Opettajat lauloivat sen kauniisti ja me oppilaat tulimme mukaan niin hyvin kuin osasimme. Harmoonisäestys sopi surumieliseen ja silti niin rohkaisevaan virteemme. Muistan sitä laulaneeni vielä kotona läksyjä tehdessä. 

Silloin siihen liittyi monia pienen ihmisen pohdintoja. Ensiksi toki Jeesuksen ja ristin merkitys. Ristin kuva oli tuttu kirkon alttaritaulusta ja Jeesuksen elämästä oli kerrottu kotona ja pyhäkoulussa. Toiseksi piti pohtia sitä, kuinka kivinen mahtoi olla se maa, johon risti pystytettiin. Oliko se jopa niin kivinen kuin meidän perunapeltomme tuvan takana vai oliko vain muutamia kytömaakiviä siinä lähistöllä. Kuvaraamatusta totesimme serkkujen kanssa, että ihan kalliotahan se maa oli, eikä oikein keksitty miten siihen voitiin mitään saada upotettua. Ja silti kolme ristiä oli kalliolla ja Jeesus keskimmäiselle julmasti naulattuna.

Emme ehkä ymmärtäneet silloin ja voimmeko vieläkään ymmärtää, kuinka suuri rakkaus oli siinä, että Jeesus, Jumalan Poika suostui ristin kuolemaan meidän tähtemme. Tuttu virtemme jatkui, sillä se laulettiin aina kokonaan : ”En, Rakas Jeesus, ymmärtää voi kärsimystäsi, vaan luotan että sovitit myös minun syntini”(VK 78:2). Risti on armon ja rakkauden merkki meille kaikille. Se on sovinnon paikka ihmisen ja Jumalan välillä. Ristin uhri otti pois syntimme ja lahjoitti rauhan meidän sydämiimme. Ristin merkillä me siunaamme sekä itsemme että toinen toisemme sekä toivotamme rauhaa ja siunausta. Rauha mainitaan raamatussamme yli 300 kertaa.

Pääsiäisen tapahtumat opettavat meille myös sen, että uskomme kohde, Jeesus Kristus, on ylösnoussut Herra ja Vapahtaja. Juuri hän tervehtii meitä niin kuin opetuslapsiaan sanoen: ”Rauha teille” (Luuk. 24:36). Hän lupasi jäähyväispuheessaan jättää meille oman rauhansa. Virtemme jatkuukin: ”Sä kuolit, että pääsisin Jumalan lapseksi ja taivaan tiellä seuraisin sinua, Herrani.”VK 78:3

Saamme pyytää Taivaan Isältä, että pääsiäisen ilo tulisi elämämme voimaksi ja tueksi ajan koronahaasteisiin ja kaikkeen muuhunkin. Risti sovitettiin kiviseen maahan. Elämän poluilla on myös kiviä ja vastoinkäymisiä. Mutta aina löytyy juuri sopiva paikka Jeesuksen ristille. Ylösnousemuksen ihme antoi siitä täyden varmuuden. Se oli osoitus ja sinetti siitä, että Jeesuksen uhri riitti sovittamaan koko maailman syntivelan.

Kristus on ylösnoussut – totisesti ylösnoussut!

”Taivaaseen portin aukaisit, kun voitit kuoleman,
ja siksi aina sinua, oi Jeesus rakastan”
(VK 78:4).

Siunausta ja pääsiäisen iloa!

Juha Karhulahti
kirkkoherra